Osallistuin pitkän työttömyysjakson jälkeen Nuorisoseurojen järjestämään tiimimuotoiseen työkokeiluun. Loppukeväästä järjestetyn kahden kuukauden mittaisen jakson tarkoitus oli valmentaa osallistujia työelämään ja kesällä pidettävien Luova Lava -leirien ohjaamiseen. Jaksosta vastasivat Leipää ja Kulttuuria -työllistämishanke ja Jyväskylän seudun Nuorisoseura ry:n Virkku-hanke.
Työkokeilu oli minulle aivan uusi asia siihen ryhdyttyäni. En tiennyt oikein mitä odottaa. Tiesin vain, että osallistuisin ohjaajana leirille ja sitä ennen olisi valmennusta työtä varten. Varauduin tylsiin luentoihin ja viralliseen tunnelmaan, mutta todellisuus oli aivan muuta.
Ensimmäisen yllätys oli ohjaajat. He kohtelivat meitä vertaisinaan ja osallistuivat kaikkiin harjoituksiimme mukaan. Tauoilla he juttelivat kanssamme ja liittyivät vitseihimme. Muutamat heistä jopa tarjoutuivat antamaan minulle kyydin kotiin. Ohjaajat tuntuivat olevan enemmänkin osa tiimiämme, kuin sen johtajia.
Tiimimme jäsenet olivat kirjavampi joukko kuin odotin. Erilaiset loistavat persoonat tulivat valmennuksen aikana esille. Vain kolme meistä oli työkokeilijoita. Kaksi oli korkeakouluharjoittelijoita ja neljä oli tullut työssäoppimaan. Erilaiset lähtökohdat eivät kuitenkaan olleet ongelma. Jakson alkuun panostimme ryhmäytymiseen ja toisiimme tutustumiseen, mikä takasi loistavan työilmapiirin loppuajaksi. Pystyimme rohkeasti heittelemään ideoita ja uskalsimme antaa rakentavaa palautetta ilman pelkoa loukkaantumisesta. Kevyt ilmapiiri takasi hauskat vitsit ja ystävälliset ihmiset. Fiilis ryhmässä oli niin hyvä, että sain kahden ensimmäisen viikon aikana uuden ystävän.
Koko valmennusjakso oli kaksiosainen. Leipää ja Kulttuuria -hankkeen osuus keskittyi tiimiläisten tulevien uriin ja koulutukseen valmistautumiseen. Tutkimme itseämme tiimin jäseninä ja työntekijöinä. Löysin omat vahvuuteni ryhmätyöskentelyssä ja opin ottamaan enemmän vastuuta asioista. Oli hauska katsoa omaa käyttäytymistä toisten linssien läpi ja oppia uusia tapoja toimia ryhmässä.
Katsoimme työn hakemista minulle aivan uudella tavalla, työnantajan silmin. Oma haasteeni on ollut saada työhakemuksista ja CV:stä mielenkiintoisia, mutta ammattitaitoiset ohjaajat auttoivat niiden luomisessa ja antoivat hyviä vinkkejä arvioinnissa. Tehtyämme hakemuksen ja CV:een kuvitteelliselle oman alamme työpaikalle pääsimme jopa harjoitushaastatteluun, mikä auttoi minua suhtautumaan positiivisemmin tulevaisuuden työnhakuun.
Toinen osa valmennusta oli leireille valmistautumista Virkku-hankkeen johdolla. Tutkimme hyvän ohjaajan piirteitä, perehdyimme leirien ja kerhojen suunnitteluun ja tietysti opiskelimme ohjaamista leikkien ja heittäytymisen kautta. Leirien vastuuohjaajat kävivät pitämässä valmennustuokiot ja kertoivat omista ohjaushetkistään leireillä. Oli jännittävää kuulla erilaisia kokemuksia ja lähestymistapoja lasten kanssa toimimiseen monenlaisilta ohjaajilta. Kaikista mieleenpainuvin minulle oli sanattoman viestinnän voima. Ohjaaja pelkällä kehon kielellään sai tuotua selkeästi ilmi tehtävän tavoitteen ja tunnelman.
Huomasin tiimivalmennuksen aikana sen, kuinka paljon oppimistani edesauttoi sen seuranta. Oman kehitykseni huomaaminen motivoi minua suuresti. Palautekeskustelut olivat avain tähän. Aivan valmennuksen alussa puhuimme henkilökohtaisissa keskusteluissa omista vahvuuksistamme ja kehityskohteistamme. Oman osaamisen kartoitus takasi sen, että pidin koko ajan mielessä kehitykseni kaaren. Valmennuksen lopussa ennen leirejä pidimme keskustelut uudestaan ja kävimme läpi, missä olimme saaneet osaamista. Keskusteluissa oli helppo puhua avoimesti omista tunteista ja epävarmuudesta, sillä ohjaajat pystyivät neuvomaan ja hälventämään epävarmuutta.
Tiimivalmennus ei ollut pelkkä ripeä koulutusjakso leirejä varten, vaan opin sen aikana paljon itsestäni työntekijänä, opiskelijana ja ohjaajana. En olisi aluksi uskonut, kuinka ajatuksia avartava kokemus olisikaan.
Oliver Virolainen